Loppukesän Lenkki Ruskaisessa Maisemassa

Eteisen ovella on ruuhkaa. Haisevat roskapussit ovat valmiina lähtöön kun puet jo hieman hikisenä toista takkia hupparisi päälle. On kuuma sisällä, sillä aurinko on porottanut samasta olohuoneen ikkunasta sisään kuin tunkeutuakseen asuntoosi. Aurinko on jo niin alhaalla, että se paistaa suoraan metsän takaa lähes vaakasuoraan sieltä kuusien takaa pilkistäen. Saat vihdoin takin päällesi ja lähdet löntystämään rappukäytävästä ulos kädet täynnä nestettä valuvia roskiksia. Olet onnellinen kun saat rapun oven taiteiltua auki ilman laskematta toista roskapussia maahan. Oven avautuessa, raikas omenainen ja maassa mädäntyvien lehtien tuoksu levähtää kasvoille. Enää et haista roskiksia. Kesä on ohi. Haju ja ilman viileys kertoo sen. Vaikka auringossa vielä on kuuma, heti varjoon mentyäsi tunnet kylmyyden. Kylmä hiipii takkisi sisään ranteista kun tiputat roskapussit kerrostalo asuntosi roskakatoksen sekajäte astiaan. Olet taas vapaa käsistäsi, tällä kertaa puet taskussasi löytyneet ohuet sormikkaat käteesi ennen kun jatkan matkaa.

Matkalla tapahtunutta

ympärilläsi. Haluat rauhaa. Lähdet kävelemään eri suuntaan kuin keskusta ja haluat päätyä kiertämään hieman järveä ympäri. Matkaa on kuitenkin tuonne rauhaisammalle lenkkipolulle tovi, joten vetäydyt tuolle olotilalle jo painamalla isot kuulokkeet korvillesi kera parhaan musiikin. Tunnet hyvän olon hiipivän sydämeesi, nyt on aikaa itsellesi. Aloitat reippaammat askeleet, musiikin tahtiin, jännität vatsalihaksesi, jotta lenkistä jää vielä enemmän käteen. Tunnet liikkeet tehoavan ja uppoudut lopulta musiikin vietäväksi maisemia ympärillä olevassa puistossa ihaillen. Puut tiputtavat lehtiään, joita kaupungin työntekijöiden aika ei riitä korjaamaan samaa tahtia vaikka kyseessä on kaupunkisi suosituin puisto. Lehdet peittävät koko puistoa ja sen keskellä kulkevaa kävelytietä. Jotkut kuivemmat lehdet rapisevat allasi, toisen tuntuvat kostean liukkailta. Kaikki mahdolliset värit loistavat ympärilläsi. On vielä vihreääkin, mutta suurimmaksi osin puissa punaisen, oranssin ja keltaisen sävyjä. Suurimmat koivut ovat täynnä kirkkaan hohtavan keltaisia lehtiä ja koko puuta on vaikea edes tuijottaa sen ollessa niin neonkirkas. Puiston vaahterat taas miellyttävät silmää punaisilla lehdillään. Ruskean punaisesta oranssiin. Ruoho on jäänyt lehtien piiloon, mutta pilkistää kuitenkin hieman lehtipeittonsa alta. Lehdet ovat kuin peitto, jonka alle on nurmikko piiloutunut kylmiä öitä pakoon.

Pienen koiranpennun omistaja kävelee vastaan hymy suussa, pentu on onnensa kukkuloilla tippuvista lehdistä. Hän juoksee innoissaan ympäri puistoa minkä pikkiriikkisiltä tassuiltaan pääsee ja ainoa este on tuolle söpöliinille talutushihnat rajat. Myös koiran ulkoiluttaja on onnensa kukkuloilla, sillä pienen pennun ilakointi on tarttunut myös omistajaan. Tämän kaksikon ohittaessa sinut, tunnet iloa sydämessäsi. Jatkat matkaa vienosti hymyillen. Seuraava vastaantulija hymyilee myös, tosin rakastuneen oloisena, ehkäpä hän on saanut juuri kuulla rakkautensa vastakaikua, mietit hiljaa mielessäsi.

Rentoutuminen järven rannalla

Olet saapunut järven rantaan. Laineet liplattavat hennosti rantahiekkaan. Lokit ylpeilevät kivillä ja sukivat höyheniään. Muuttolinnut ovat matkalla Etelään ja muutama sorsa, jotka talvea uhmaten aikovat jäädä Suomeen talveksi lilluskelevat vedessä. On hiljaista, rauhallista ja kaunista. Suomi on upea maa. Iltapäivä kävelysi on onnistunut. Päätät palata hiljalleen takaisin päin, keittää itsellesi piparminttu teetä ja sytyttää pimenevään iltaan kynttilän ikkunallesi. Talvi on tulossa, mutta syksyn kauneus ja kesän muistot voivat elää läpi talven sydämessäsi. Syksyn taikaa!

Rentoutuminen järven rannalla

Comments are closed.